Uudet tuulet puhaltaa

Olen usein miettinyt, että miten olen oikein päätynyt tähän miten olen, valintojani, niitä vääriäkin, mielessäni kiitellyt, sillä muutenhan olisin jossain muualla, ihan toisenlaisessa elämässä. Olen toki myös joskus miettinyt mitä olisin voinut toisin valita, että elämäni olisi voinut olla helpompaa tai ainakin joiltain osin toisenlaista.

Tulipa vahingoss valittua kuvakin niin virman väreissä, että :)

Lopputlos on, että mitään en muuttaisi, olen aika onnelllinen tällä hetkellä. Nautin perheestäni ja uudesta kodista. Lapset kun ovat jo kasvaneet niin, etteivät ihan niin paljon tarvitse äidin syliä, niin mielessä häivähtivät hetkeksi työkuviot, pitäiskö jotain tehdä... tykkkään kyllä tosi paljon työstäni nyt, mutta eihän sitä tiedä... ja ihan ilman omaa aikaansaannostani jotain lähtikin liikkeelle, tarkempia muutoksia en nvielä tiedä, mutta jotain tulee tapahtumaan, kunhan vähän funtsitaan :) Kerronpa sitten tarkemmin kun asiat selkenevät, nyt vain jännityksellä odottelen ja mietiskelen!

Valkoiset lyhdyt

Ne on iin kauniita, eikä niitä voi koskaan olla liikaa! Meillä on niitä nyt muutama ja toivottavasti lisää tulee. Ihan kaikkia ei ole vielä edes saatu kiinnitettyä, mutta kyllä ne aikanaan. Jos vaikka näistä lähdetään, tuo isompi taisi olla se ensimmäinen valkoinen lyhty meillä, muistaakseni K-Raudasta ostettu, mieskin siitä innostui :) 

Tuo alemmalla portaalla oleva taas on betoninen lyhty ja sille on parikin saman portaan toisessa päässä, tosi kaunis, eikä sitä pienet tuulet hetkauta.

Joulukattaus

Me vietimme Joulua ihan pienellä porukalla oman perhee kesken, äitini joutui juuri joulun alla leikkaukseen, joten hänkään ei päässyt tulemaan, vaan vietti joulunsa sairaalassa. Silti meillä oli kiva ja rauhallinen Joulu, stressistö ei tietoakaan, kerrankin sai valita kaupassa käynti päivänkin ja kaikki muukin oli hyvissä ajoin valmiina, aikaa oli yllin kyllin! 

Meillä katettiin joulupöytä valkoisella ja punaisella, talon teemaan sopivasti :) Valkoiset lautaset ovat Perfect Homen valikoimasta Vit Lilja astiastoa ja tykkään niistä hurjan paljon. Tässä vaiheessa ei vielä tajoiluastioita ole pöytään tullut, mutta tässä astiastossa tykkään siitä, että esim puurolautaset ja aamiaskulhot sopivat hyvin myös tarjouluastioiksi, samoin kyllä päivällislautasetkin, niitäkin käytettiin! 

Ihana rauhallinen ja levollinen Joulu. Nyt voi taas arki alkaa, toivottavasti vaan tuota lunta ei enää ihan hirveästi tule, joulun aikaankin tuli aika paljon aikaa vietettyä lumitöissä pihalla ja katolla (minä en siis ollut katolla, vaan mies) Mukava oli saada valkoinen Joulu, mutta määränsä kaikella.

Arkinen aherrus voi alkaa ja jännityksellä odotan mitä se tuo tullessaan!

Koti jouluasussa

                               
                                                   Hyvää Joulua

Kyllä juniorikin osaa

Ja on ylpeä tekemästään mobilekoristeesta vai millä nimellä noita kutsutaan? Sydämet on ihan itse leikannut puusta, muotoilu oli kuulemma tosi vaikeaa, maalaus oli tosi kivaa! Tuo lasikeiju on tuossa ihan vanhastaan, ei kuulu juniorin tekeleisiin :) Kylläpä tämä äippä ilostui tuosta koristeesta, kivoja juttuja lapset nykyöön koulussa tekevät.

Uskomatonta!

Sen jälkeen kun lapset syntyivät, ei mulla ole juurikaan kukat menestyneet, paitsi joulukaktus, se on kyllä kukkinut joka vuosi, olen tarpeeksi kaltoin sitä kai kohdellut... Nyt on jotain uskomatonta tapahtunut, yksi rakas ystäväni aina sillin tällöin toiveikkaana on minulle antanut orkidean ja joka kerta olen sen onnistunut melko nopeasti saamaan hengiltä, mutta nyt, tämä yksi pikkuinen, jonka kukka kuihtui jo edellisessä kodissamme, mutta jostain syystä sen tänne uuten kotiin muutin parin Nupun saaman sinnikkään Saint Paulian seurana ja siis nyt, tämä uskomattoman sinnnikäs pikkuinen on tehnyt nuppuja! Siis oikeasti, aikooko se kukkia??? Minun kukkani??? Katsokaa ja ihmetelkää, kuva on vähän huono, mutta siellä niitä nuppuja on kolmin kappalein!

Pari kuvaa kutsuilta

Kutsut olivat kivat, vaikka vaan muutama pääsikin tulemaan. Onneksi en kuitenkaan ihan kaksin jäänyt esittelijän kanssa :)

Roikkuvia koristeita, näistä jotain tulee meillekin 

Tuo adventtikynttiläsarja olis kiva, tällä ei kertaa ei kuitenkaan vielä meille kotiudu

Pehmeää ja kaunista

Kutsuillaan...

No niin, nyt alkaa kaikki olla valmista ja vieraat voivat saapua. siihen kyllä vielä on vähän aikaa, mutta kiva olla valmiina ajoissa :) Mulla on tänään jälleen Perfect Home kutsut ja muutamaa kivaa vierasta odottelen. Tällä kertaa jos muistaisin kuvatakin, niin saisin jotain mukavia otoksia tännekin lisättyä. Katsotaan kuinka käy. MInua ihan jännittää ja illalla on vielä asukasyhdistyksen pikkujoulutkin, jonne kerrankin ajateltiin osallistua, kvia mennä yhdessä pikkujouluihin ja syyömään (toivottavasi) hyvää ruokaa :)

Ihanaa pikkujouluaikaa teillekin!

Vuosirenkaita...

Niitä on tullut vähän lisää kerrytettyä ja niiden myötä kävuosien numerokin on suurentunut. Tänä vuonna olin kyllä sitä mieltä, että kannatti! Kotiin tullessani minua odotti perhe, joka heti eteisessä kajautti onnittelulaulun ja kaunis kukkapuketti ojennettiin käteen. Keittössä minua odotti vielä kaunis pehmoinen sisustussydän <3. Lahjaksi sain vielä vaellusratsastuksen Torpin Tallille itse varaamaani aikaan! Kyllä nyt kelpaa hymyillä ja kyllä hymyilyttikin :)

Kukat sopivat niin hyvin väreiltään...

Sydän vielä etsii varsinaista paikkaansa

Miksiköhän nuo kuvat siirtyiv't vasempaan laitaan?? En saa niitä enää siirrettyä, jos jotain yritän, niin poistuvat kokonaan

Jouluinen sydän

 Askarteluhuonettani on koristanut tämä kaunis sydän, jonka sain aikanaan Pappi Puikoissa blogin Outilta arpajaisvoittona. Toinen puoli on vähemmän jouluinen, mutta tämä, se sopii ihanasti joulun odotukseen. Päätin nyt vaihtaa sen paikan eteisen oveen, että sen näkee heti kun meille tulee

Tässä vielä lähikuvassa, eikö olekin kaunis!

Kelokello

Tämä kello on isäni viimeinen joululahja meille, hänen viimeisenä joulunaa, kun kunto ei enää ihan paras ollut, mutta viitteitä siitä, että se viimeinen olisi, ei todellakaan ollut olemassa. Muistan kuinka käytiin pajalla, jossa tämä kello oli, ihastuttiin tähän heti. Tekijä ei halunnut myydä, sanoi, että niin harvoin tällaisiin puihin törmää, ettei halua tästä luopua. Jouluaattona yllätys oli sitäkin suurempi siis, kun tämän paketista kaivoin. Millähän lie oli isä saanut suostuteltua kellon valmistajan luopumaan, en tiedä siitä, mutta minulle tämä on hyvin rakas ja tärkeä muisto isätäni, tämä kuvastaa hyvin meitä kahta yhdistänyttä rakkautta kaikkeen käsintehtyyn ja vanhaan.

Vanha ystävä

Meillä makuuhuoneessahan on Perfect Homen sisutushylly ja siinä ovat tähän asti olleet meidän haakuvamme ja family-kehyksissä muutenkin kuvia meidän perheestämme, sekä mummoni vanhat köyhönhopeaiset kyntttilänjalat ja mieheni niihin hankkimat kynttilät, nyt oli joku (mies? lapset) laittanut hyllylle minun vanhan pupuni, jonka mummini on minulle ostanut kun olin alle vuoden vanha, ja kyllä, ihan selvästi tässä oli pupun kokoinen paikka! Siinä hän nyt on, rakas, vanha ystäväni.

Pientä tuunausta

Aina kun meillä kävi vieraita, huomasin, ettei se muille ole niin itsestään selvää missä se wc sijaitsee, kuin se minun mielestäni ilmiselvästi pitäisi olla. Niinpä päätin edes yrittää tehdä asialle jotain, tiedä sitten kuinka paljon tästä apua on... Tästä kun ei niin kovin selkästi näkyvää tullut, mutta toisaalta en halunnut, että kirjaimet ihan silmille heti hyppii, olishan vaihtoehtona ollut myös mustat kirjaimet, mutta ei se jotenkin minusta istunut, ei ollenkaan.

 Vähän sentään pyyhkäsin reunoihin väriä, että pinetä kontrastia saisin aikaan ja ainakin näin lähikuvassa erottuu oikein hyvin :)

Ihanaa lämpöä

Kyllä takkatuli on ihan parhautta, mikä onkaan ihanampaa ja kodikkaampaa, kuin ulkoa tullessa voit mennä  takan ääreen lämittelemään. Tai vain istua ja lumoutua tulen liikkeistä. Saatan istua katselemassa tulta vaikka kuinka kauan aikaa!

Tähdet, tähdet

Nyt ne saa laittaa, eikös vaan? Siellä ne nyt kuitenkin ovat, oi,e ttä tykkään niistä! 

Jouluksi pitää vielä ehkä verhoja vaihtaa, tai sitten keksiä niihin jotain kivaa, mutta nytkin on Nupun mielestä ihan liian jouluista, kun nyt olis vasta Halloween aika kuulemma. 

Ei se mitään, minusta on ihana alkaa jo fiilsitellä JOulua <3

Joku muukin enteilee Joulua

Nimittäin tämä meidän joulukakstuksemme. Koko kesän se sai viettää terassilla, enkä tainnut muistaa kastella kuin pari kertaa kesän aikan, mutta eipä tuo pahekseen pistänyt, nyt kukkii kauniisti ja nuppuja on vielä tuloillaankin, kannatti kiduttaa sitä vähän. 

Vaalippäivä meni mukavasti, käytiin ensin äänestämässä, tytär lähti issikkavaellukselle kaverinsa perheen kanssa (äiti oli vähän vaan kade) muu perhe lähti Jumboon ostoksille, pojalle piti saada uusia housuja, kun vanhat on joko menneet pieniksi tai kuluneet puhki. Kotona laitettiin takkaan tuli ja tehtiin vähän ruokaa, sellaista mukavaa yhdessä oloa ja elämästä nauttimista. Uloskin ehdittii koiran kanssa lenkille, ihana sää, vaikka aika kylmältä tuo pakkanen aina näin alkutalvesta tuntuu.

Rännit paikalleen

Mies on ollut ahkerana, hän on ihan itse laittanut autotalliin rännit paikalleen, minun toimiessa lähinnä seurana ja kantoapuna ja käskytettävänä.

Tässä on jo kourut kiinnitettynä, vielä pitäisi vähän lyhentää

palapelin palasia

 Seuraavana oli vuorossa palapelin kokoamista, mikä nyt mahtuu mihinkin ja miten päin tulevat, siitä saatiin toki pientä kinaa aikaan :)

Nyt on jo räystäskouru katkaistu ja yläpuolen mutkat paikallaan, alkaa näyttää hyvältä!

Ja kyllä se valmistui, ihan hienot tuli, vaikka itse sanonkin. Kaikkea sitä oppii kun vaan tekee, olen kyllä ylpeä miehestäni !

Me siis saatiin räystäät paikalleen ennen talven tuloa. Alkaa näyttää siltä, etä meillä on jäljellä ainoastaan pihatöiden tekeminen, ensi kesänä sitten sen kimppuun. Nyt voi alkaa suunnitella jo Joulua, kun tuli tuota luntakin vähän.

Sataa lunta...

 ja ne kukkasipulitki jäi laittamatta. Mulla oli ihan vaan muutama kukkaispul, että meidänkin pihalla olisi keväällä edes jotain pientä, vaan siinäpä ovat pussissa edelleen. Ellei viikonloppuna sitten tule taas lämmintä, niin sinne varaston laatikkoon taitavat jäädäkin :(

Mutta ollaan me sentään jotain saatu aikaankin :) Tai siis enimmäksenn mies on, olin apuna vai pitäisikö sanoa seurana... Kai minä jotain teinkin vähäsen, mutta siitä enemmän vähän myöhemmin, kun saan kuvat viimein koneelle.

Nyt vielä mietiskelen niitä kukkasipuleita, kun meidän pihalla kasvaa vaan maitohorsmaa ja nokkosta. No olihan meillä sentään pari kauran korttakin seassa ja jotain ihan kivan näköisiä pineiä keltaisia kukkia paljon :) Vaan kun en minä niitä keltaisia oikeastaan pihalle halua...

Tällaisia tulppaaneja olin kuvitelut näkeväni

 Ja tällaisia krookuksia

No, vaikkei kukkia tulisikaan, niin onpahan piha kuitenkin muuten ihan siisti, jotain lohtua sentään!

Viimeinen

Vielä ennen kuin Sweet Living myymälä sulki ovensa, kävimme ostamassa sieltä keittiöön kellon. Keittiön kellossa on tietenkin leipuri. Olen tosi surullinen kun ainoa paikallinen lahjatavaraliike sulki ovensa :( 

Mutta kun tilanteet ovat mitä ovat, on toimittava oikeaksi katsomallaan tavalla. 

Jotain tämä kello vielä seinälle kaipaa kaverikseen, mutta katsellaan mitä vastaan tulee ja kavereita kello saa, kun oikeat löytyy kohdalle :)

Upea päivä!

Mitä mahtavin päivä takana, aurinkoa, ulkoilua, mukavaa seuraa! Oltiin siis koko perheen voimin mukana asukasyhdistyksen sieniretkellä/vaelluksella. Sää suosi meitä todellakin, aurinko paistoi ja oli tosi lämmintä, siis melko hikiset oltavat lähellä Sipoonkorpea :) 

Puolukkakori

Jotkut keräsivät puolukoita, tuo söpö puolukkakori ei siis ole minun, mutta kun se näytti niin kivalta :)

Onnekseni meidän Nuppu on niin hyvä löytämään sieniä, että mekin saimme ihan mukavan saaliin, joka nyt on jo kastikkeeksi valmistunut ja ah mikä tuoksu siitä tulikaan! Nam!

Meidän sienisaaliimme

Seura oli mukavaa ja mukanamme oli hyvä opas, tutustuttiin luoliin ja ihailtiin upeita maisemia. Makkaratkin saatiin paistettua ja jopa perheen pienimmät jaksoivat yllättävän hyvin mukana. Nyt kyllä jaloissa tuntuu, mutta niin hyvällä tavalla. Kyllä ensi yönä varmasti uni maittaa!

Autotalli

Viimeinkin se alkaa olla valmis! Meillä on nyt sähköt autotallissa ja se on sisältäkin jo valmiina :) Ihan omaa laiskuuttamme ei saatu viime viikonloppuna varastoa maalattua sisältä, ihan ykskaks yllättäen silittäminen ja lasten huoneiden järjesteleminen oli niin paljon kivempaa kuin maalaaminen... Silittelin kerääntyneitä pyykkejä varmaa kolme tuntia, se kun ei kuulu mun lempipuuhiin, niin niitä saattaa kasaantua. 

Varasto pitäis kuitenkin tänä viikonloppuna saada maalattua, kun nuo kaapitkin tuli tuohon pihalle haalittua. Jos vaikka saisi nekin sisälle kannettua ja autokin taas mahtuisi katokseen. Portaat meiltä myös tuosta varaston edestä puuttuu, mutta niitä katsotaan kunhan saadaan pihaan vielä kuorma kivituhkaa ja se tasoiteltua. 

Tuunaten

Tiedättekös, kun joskus sitä etsii ja etsii jotain tiettyä juttua tietämättä itsekään mitä oikein etsii ja aluksi luottaa siihen, että kyllä se sieltä tulee kohdalle, eikä se sitten tunnu tulevan ollankan. No, vähän niin meille kävi keittiön saarekkeen lampun kanssa; mikään ei tuntunut juuri olevan ihan se oikea, melko liki mentiin monta kertaa. Jossain vaiheessa päätettiin, ettei laiteta lamppua ollenkaan ja hankittiin tuo teline Puupajalta. Ja olihan se kiva, mutta ei se sitten kuitenkaan ihan yksin riittänyt. Mutta minkälainen lamppu sen seuraksi sitten saataisiin, sen kun pitäisi sopia tyyliin,valaista hyvin tai sitten valaista hyvin ja olla huomaamaton, jotenkin "sisäänrakennettu" tuohon telineeseen. 

Satuttiinpa sitten yhtenä kesälomapäivänä Porvoon vanhassa kaupungissa pyöriskelemään ja juuri kun oltiin jopois lähdössä, huomasin Riimikkoa vastapäätä pienen sisistusliikkee, jonka nimeä en nyt harmikseni millään saa mieleeni, mutta ah mitä aarteita siellä olikaan ja vaikka kuinka paljon! Mieheni sieltä tietysti bongasi upeat kyntilälyhdyt ja kyseli mitä tykkäisin, josko nämä kävisivät ja siinähän ne ilmiselvästi olivat!

Sähkömiehen saavuttua tekemään meille autotallin sähkötöitä sai hän jälleen kerren kuulla vienon kysymyksen mitenköhän vaikeaa olis yhdistää teline ja kynttilälyhdyt ja tehdä lamppu meille.Ei kuulemma ollenkaan vaikeaa, joten eik kun töihin vaan :)  

Alkuun kuva lyhdyistä sekä, tässähän ne jo roikkuvat nurin päin käännettynä, kun en muistanut kuvaa ennen tuunausta ottaa

valaistuna

ilman valoa

valmiina 

ja vielä vähän etäämpää valmiina

No nyt on viimein sellainen lamppu, jonka tunnen sopivan juuri tähän!

Kerro, kerro kuvastin

Tiedättekös, on se melko kauheaa naisihmisen elämässä, kun talossa ei ole kokovartalopeiliä! Ja meiltä sellainen puuttui yli puoli vuotta!!! Iiiik!

No nyt se on viimein kuitenkin kotiutunut, eikä sitä enää meinaa muistaa käyttää... Joka kerta ohi kävellessä, kun kuvajainen siellä häivähtää, iskee säikähdys, että mikäs hiippari siellä menee :)

Pientä päänvaivaa tuotti kiinnittäminen, tämä kun oli sellainen lattiamallin peili, mutta ei me sitä lattialle tahdottu. Onneksi miehellä alkoi viritä suunnitelma, ja sitä ääneen tuumailtuaan, mulla välähti, että meillähän on tallessa ne koukut, jotka tästä hyllystä poistettiin ja nehän voisivat passata tähän tarkoitukseen. Ei kun tuumasta toimeen ja pienen mittailun ja tuumailun jälkeen, siinä se on ja tuo kiinnitys ei ollenkaan näytä pahalta, tai ainakin minä tykkään! MItäs sanotte?

Vihreä kuin kevätniitty

Nuppu kun niin kovasti tykkää vihreästä, niin nämä pussilakanat nähtyäni en voinut niitä kaupan hyllylle jättää, täytyyhän sitä saada väriä lapsen elämään ja huoneeseen, kun on niin monta kertaa valittanut että huone on liian aikuinen :)

Nykyään kyllä nuo kymmenet heppajulisteet antavat ihan kivasti väriä myös, ei enää näytä niin aikuiselta, kuin ennen julisteiden laittoa. Tuolla päätyseinällä on ihan ylhäisessä yksinäisyydessään, kunniapaikalla Nupun hoitoponi Stoja, sinne ei muut päässeet, ykkäspaikka on ana ykköspaikka. On ihanaa, että vaikkei meillä omaa hevosta olekaan, on silti mahdollista saada tällainen rakas ystävä, joka tervehtii iloisesti, kun menee katsomaan. Kerran pidemmän tauon jälkeen, se tervehdys oli niin iloinen ja minkä halauksen Nuppu sai! ( mullekin liikeni pieni halaus kun Nuppua oli tarpeeksi hellitelty) Mulle tuli ihan tippa linssiin, oli se niin liikkistä!

Ihana yllätys

Kävin lomareissulla Lapissa lasten kanssa, mies sillä aikaa jatkoi työntekoaan, mutta olipas tuo ehtinyt vähän sisutusjuttuja shoppaillakin :) Tällaset ihanat pussilakanat oli meille löytänyt, on kuulemma kyllästynyt näihin vaisuihin ja neutraaleihin väreihin ja halusi vähän väriä :) Aika ihanasti osasi kuitenkin värin ottaa mukaan riittävän hillitysti.

Ihan kunnon vanhan ajan lakanakankaisilta tuntuvat ja tuoksuvat, ainakin kun niitä silittelin käyttöä varten ( mulla siis ei ole mankelia, pitäsiköhän hankkia...) silittämisestä kyllä tulee se ihana tuoksu... ja mikä ihana tunne noissa lakanoissa ja pussilakanoissa on, ihan kuin ennen vanhaan lapsena mummin luona kun kömmittiin vasta pedattuun sänkyyn, tietysti valkoisten lakanoiden väliin. Ei tunnu nykyajan lakanat enää samalta, sen olin jo ihan unohtanut.

Tässä vielä kirjontakuviota lähempää

Uutta juniorin huoneeseen

Juniori ei ihan täysin tykännyt verhoistaan, ilmoitti, että tahtoisi sittenkin sivuverhot ja sattuipa sitten sopivasti selailemaan Hobby Hallin mainosta, josta valitsi sitten ihan itse nämä verhot. Ei muuta kuin äiti reissulle hakemaan verhoja ja tyytyväinen on poika valintaansa ollut. Niin on itse asiassa kyllä äitikin, näyttää jotenkin kotoisammalta kuin ennen, vaikka tykkäsin kyllä siitä kapastakin.

Pientä kivaa

Nyt alkaa makuuhuoneen sängyn yläpuoli olla valmiina, tai ainakin melkein. Hyllylle aikomani kehyskin löytyi, kuvat vielä puuttuvat tuosta Family kehyksestä, kas kun siinä onkin se seuraava etsintäprojekti... Edelleen meiltä nuo lukulamput puuttuvat, melkin jo löydettiin Ikeasta yhdet, mutta ei sittenkään, ei ne olleet ne juuri oikeat, siispä etsintä jatkuu :)

Tässä lähikuvaa hyllystä. Kynttilänjalat ovat Anna-mummoni vanhoja, köyhäinhopeaa ja olin ne tuonne hyllylle nostanut  lomateissulle lähtiessäni ihan testimielessä.

Lomareissuni aikana oli mies shoppaillut ja kynttilänjalkoihin oli ilmestynyt kynttilät! Ja kuinkas olikaan osannut ostaa juuri ajattelamaani sävyä, olin niiin onnellinen :)

Huhuja lomalle

Kaikenlaisia huhuja liikkuu, kuulin että meillä olisi vihdoinkin autotallin lattiavalu tehty :) on kyllä jo aikakin! Alun perinhän autotallin piti olla valmis viime syksynä "hyvissä ajoin ennen lumen tuloa"... No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt vaan jännityksellä odottelen kotiinpaluuta, että pääsen katsomaan miltä siellä näyttää.

tästä tuleekin sitten kuvaton postaus, en osaa lisätä kuvia, jotain ihmeellistä androidista ja iphonesta tämä höpisee, menee ylu hilseen multa. Palataan kuvien kera sitten kotona.

Perheen pienimmälle ja vähän aikuisillekin

Koko ajan tuntuu olevan monenlaista hankittavaa, onneksi ne joskus sattuvat eteen ihan yllättäen ja pyytämättä ;)  Hööks ilmoitteli sähköpostilla alennusmyynnistäja siellä hän se komeili, meidän pikku murusemme ihka oma sänky! Sängyssä tuli kylkiäisinä kiinnostavia tuoksuja, niinpä sitä tutkittiin tomerasti ja suurella mielenkiinnolla välittömästi. 

Onkohan tää nyt hyvä, vai onks tää liian pehmeä...

Toinen jo vähän aikaisemmin hankittu, mutta pitkään etsitty hankinta
on White Coastista tilattu suodatinpaperiteline. Sekin oli alehintaan,
jostain syystä en ollut tätä aiemmin huomannut, onneksi Johanna
vinkkasi :)

Viimeinkin meillä on myös avainkaappi

 Perfect homesta jälleen on tehty hankintoja :) Wellcome naulakko on je vähän aikaa sitten hankittu, mutta avainkaappi vasta viimesiltä kutsuilta. Voi että kun tykkään molemmista! Viimeinkin se sopiva avainkaappikin löytyi ja nyt se jo saatu seinällekin :) Eleensä kaikki pitkään suunnitellut hankinnat jostain syystä jäävät vielä odottelemaan kohtuullisen pitkän aikaa paikalleen ruuvaamista sen jälkeen kun ne on viimein saatu hankittua. Onkohan se sitä, että on jo tottunut olemaan ilman?

Sinne ne eteiseen kivasti asettuivat omille paikoilleen

Tässä nvielä avankaappi lähempää. Koukkujen yläpuolella on kivat peltiset numerotaulut :)

Mitä meille kuuluu?

No ainakin edelleen paljon maalausta. Talo on maalattu valmiiksi, mutta sade on sotkenut autotallin maalusurakkaa. Onneksi se on kuitenkin paljon helpompi juttu, kuin talon maalaus, joten eiköhän siitäkin vielä kunnialla selvitä. Ihanaa kutienkin, että talo on nyt maalattu, jotain valmista taas saatu aikaan.

Parit sisustuskutsutkin olen ehtinyt pitää ja tässä yksi hankintani. Makuuhuoneeseen kaipailin seinälle sängyn yläpuolella jotain, en vaan oikein tiennyt mitä. Kutsuilta se löytyi, tämä Perfect Homen sisustushylly on juuri sitä mitä etsinkin. Melkein meinasin ottaa mustana, mutta en sitten kuitenkaan :) Nyt siinä nököttää yksinään meidän hääkuvamme, kun olen siihen alunperin tarkoitetun kuvakehyksen pistänyt talteen ja se talsi on yleensä sellainen paikka, etten sieltä ihan heti mitään löydä, mutta eiköhän se jonain päivänä ilmaannu :) Jotain muutakin tähän tietty pitää vielä saada, kunhan löydän juuri sen oikean jutun!

Ja yölamputkin on edelleen hakusessa. En kuitenkaan halua kelpuuttaa mitään sinne päin, siksi mennään vielä hetki yhdellä ainoalla minun tekemälläni tiffanylampulla, se ei kuitenkaan ole se joka tänne jää. 

Karu totuus

Etupiha

Takapiha

Tällainen on siis tällä hetkellä meidän pihamme. Aika katua katsottavaa... Kaipa siitä joskus jotain tulee, mutta en tosiaan halua pilata sitä liialla hätiköinnillä. Maalaus on edistynyt sen verran, että enää on toinen pääty jäljellä ja tietty sen toisenkin päädyn ihan ylimmät osat, sinne kun ei yletytä ilman  nosturia, mutta se tulee sitten ehkä ensi viikonloppuna.

On tosi vaikeaa suunnitella millaista värimaailmaa kukkasiin tulee, mieli muuttuu niin usein! Tietenkin voisi ajatella erilaista värimaailmaa kukkimisajankohdan mukaan, mutta toisaalta, taidan kuitenkin haluta jotenkin hillitympää. Jos hillittyyn kyllästyy, niin ainahan voi piristää kesäkukilla :)

Flunnsa vähän pukkaa päälle ja äänikin meinaa lähteä, mutta nyt ei ole aikaa sairastaa, joten ei muuta kuin meno päälle. Eilen oli kyllä pakko pitää rokulipäivä ja painuinkin töiden jälkeen tunniksi päikkäreille ja päälle nukuinkin pitkästä aikaa kunnon yöunet. Kyllä teki terää, vaikka nyt väsyttääkin taas yhtä paljon. Kaipa sitä olisi taas kaivauduttava vällyihin, jotta vielä huomisen jaksaisi töissä. Ai niin, mutta lauantain 10v synttäreille on kortti tekemättä, sitä on ainakin aloiteltava, joten hetki vielä pitää jaksaa :)