Ne on vaaleanpunaisia!

Jotain outoa on tapahtumassa, mä haluaisin käyttää sisustukseen (ja vaatteisiin)  VAALEANPUNAISTA. Mitä mulle tapahtuu??? Onkohan mulla sitten ihan lapsuuden ollut mitään vaaleanpunaista? Ai niin, oli mulla teininä yksi neuletakki. Mutta että vielä sisustuksessa, miten se nyt sitten käy laatuun? Mullahan menee ihan kaikki uusiksi... eihän mulla ole mitään vaaleanpunaista? No, aluksi nyt ihan vaan tulppaaneja näin ystävänpäivän ja toivottavasti kevään alkajaisiksi. Elämäni ensimmäiset vaaleanpunaiset tulppaanit ihanassa Perfect Homen kannussa.

Suunnitellaan sitä muuta sisustusta vielä vähän aikaa, siis että tuleeko meille aikuisten oikeasti vaanleanpunaista :)

Pitkän pöydän haasteet

Pitkän pöydän haasteena on pöytäliina. Tai mitä sitten tahtookin pöydällä käyttää, mutta jotenkoin en oo vielä osannut noihin tabletteihin alkaa, aina ne tuntuu jotenkin liian paksuilta, liian lötköiltä, liian isoilta, liian pineiltä tai liian jotain. Mutta ehkä mä vielä opin :) N sitä odotellessa olen kokeillut kaitaliinosita erilaisia muunelmia, tarpeeksi pitkää koko pöydän pituista muolla ei tietenkään ole, mutta yleensä olen ne poikittain laittanut. Me kuitenkin istutaan melkein aina täällä toisessa päässä, joten sattuneesta syystä nmä kaksi ensimmäistä liinaa olivat ihan kivasti likaantunee ja toiset kaksi ihan puhtaita. Kokeilin siis kääntää kaksi puhdasta pitkittäin pöydän suuntaisesti ja kivan näköinenhän sekin on, (älkää nyt katsoko, että ne ei menneetkään raidat samaan tahtiin.) Taidan kuitenkin katsastaa kangaskaupan kaitaliinavalikoimaa, valmiina kun ei taida saada tuollaista pitkää.

Laskiasunnuntai

Onpas ollut kiva viikonloppu! Ja tämä laskiassunnuntai kruunasi vielä viikonlopun. Aamu alotieltiin muumipannareilla ja tehtiin pullataikina nousemaan. Ja ajatelkaas, nukuin koko yön kertaakaan heräilemättä miettimään olevia ja olemattomia murheita! Poika kävi kokeilemassa suksien luistoa ja hyvin luisti

 Jatkettiin päivää hernekeitolla ja laskiaispullilla, jotka eivät kuvaan asti ehtineet, kun en niitä heti muistanut kuvata :)

 Tytön kanssa lähdettiin sitten vierailemaan seurakunnan järjestämässä laskiasriehassa ja katseltiin siinä mitä ne paloautot pitävät sisällään ja todettiin, että ainakin paljon letkua.

 Onginnan ja onnenpyörän pyöräytyksen jälkeen (jotka unohtuivat kuvata) suuntasimme mönkkäriajelulle. Hurjaa kyytiä ja siinä oli kyllä takamus koetuksella!

 Pisteenä i:n päälle tyttö pääsi mukaan rekiajelulle Kirppu hepan kyydillä.

 Sieltä tultuamme suuntasimme pienelle metsälenkille, pojat kun olivat tarponeet metsään polun koiranulkoiluttajia ja muutenkin kaikkia ihmisiä varten. Nyt alkoi jälleen hiljalleen sadella lunta...

 Ja olipa sinne metsään tehty hieno levähdys ja retkeilypaikkakin. Nuotiopaikkakin oli valmiina, meillä vaan ei nyt tällä kertaa ollut puita mukana, eikä sitä tärkeintä, eli makkaraa myöskään.

 Puun takaa kurkisti joku lapsia pelästyttelemään tullut muija, onneksi eivät kovasti pelästyneet :)

 Ja koirahan nautti täysin rinnoin, lumessä sukeltelu ja pomppiminen taitaa olla Kikin mielestä maailman parasta ajan vietettä

 Aika hienoja kuvia sai tytär napattua, niin taiteellisia että. Kyllä lapset osaa!

Kaikkineen kiva päivä, tai ehkä nyt vähän ahistaa, kun TAAS pitää lähteä lumitöihin.
Vaikka olikin kiva talvipäivä, niin kyllä tässä jo kesää odotellaan

Tunnustus

Ihanaiselta Maritalta sain ihka ensimäisen tunnustuksen blogiini. Kiitos Marita, tämä ilahduttu minua suuresti!

TÄMÄN TUNNUSTUKSEN TARKOITUS ON SAADA HUOMIOTA SUHTEELLISEN UUSILLE BLOGEILLE,
JOILLA ON ALLE 200 LUKIJAA.

Minun blogini alkoi ihan itseäni varten päiväkirjana rakennusajasta, talon valmistuttua halusin kuitenkin jatkaa sisutusasiaa ja sillon tällöin vähän muitakin mietteitäni jakaen.

Säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.

2. Valitse 5 ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.                                                                                                                             

3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin.

Ja niin pääsinkin miettimään kenelle tunnustuksen antaisin

Ihan ensimmäisenä tuli mieleen yksi blogi, jota olen jo kauan seurannut Marikan

Elämää hirsitalon suojissa, sisustusta,ihanan pikku Seelian ja uuden pikkuisen elämää

ja toinen, kaunis blogi, jossa hienoja ideoita ja lämpöinen tunnelma Kirsin Tää ois tän koti

Family living 2 sisustusta ja elämää lasten kanssa, niin kaunista katseltavaa :)

neljäntenä tuli mieleeni Kuunlilja, ihania askarteluja, tuunailuja ja sisustusta. Yksinkertaisesti kaunista!

Ja viidentenä, mutta ei suinkaan vähäisimäpänä Villa Rose, ihania unelmia, pastellisävyjä, ruusuja, kaikkea kaunista herkullisissa sävyissä.

Ohi mukavuusalueen

Joskus sitäkin on kokeiltava, oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä nimittäin. Minä en tykkää esiintyä. Piste. Se ei vaan ole koskaan multa luonnistunut ja on aina ollut mulle tosi vaikea paikka. Ei edes tuttujen ihmisten kanssa oikein suju. Sekoan sanoissa, punastun ja kaikkea muuta kivaa, just.

Nyt kuitenkin päätin yrittää ylittää itseni, ihan uudella tavalla. Olentoki joutunut esiintymään ja hengissä selvinnyt, mutta tämä on ihan uutta, kameran edessä oleminen...uskomattoman ahdistavaa...

Meille töihin tuli Pauligin Paula-tyttö ja hänen mukanaan maskeeraaja, kuvaaja ja keitä kaikkea siellä olikaan, sen verran jännitin, että en taida muistaa kuinka monta heitä oli :) Paulig kuvaa sarjaa työpaikkojen kahvitiloista ja stailaa tilat viihtyisämmiksi.
No, joka tapauksessa meitä filmattiinkin hiukan enemmän kuin olimme kuvitelleet, emmekä olleet siis valmistautuneet oikeastaan ollenkaan! Vähän meni sönköttämiseksi aluksi, mutta sain sitten kuitenkin varsinaisessa haastattelussa muutaman sanan suustani. Nii-in, jos olisin tiennyt, että näin filmataan, niin olisin varmaan jättänyt väliin, mutta tulipahan koettua ja todettua, että ei musta filmitähteä tulisi :)

Tässä sitä hallitsevan Paula-tytön kanssa poseerataan